Keskiviikkona oli taas oikein kunnollinen työpäivä, mutta tällä kertaa olin ihan Sydneyn sisällä. Ja niin sisällä, että ihan Cityssä oli työhommissa. Seurakunnalla on Stanley streetillä Luterilaisen kirkon tiloissa palvelupiste, joka on avoinna joka keskiviikko ja perjantai. Siellä käy kuka milloinkin ja joka kerta paikalta saa kahvia ja pientä evästä. Ja itse käyn siellä töiden puolesta pitämässä hartauksia, ja muutenkin juttelemasa mukavia.

Keskiviikkona vierailin paikalla ensimmäisen kerran, ja kylmän ja sateisen sään vuoksi kovin paljoa väkeä ei ollut paikalle asti saapunut. Mutta mukavaa porukkaa oli paikalla ja mukavasti meni parituntinen ihmisten kanssa jutellessa. Kotimatkalla pistäydyin bussin ikkunasta näkemissäni käsityötarvikekaupoissa ja olin mennä sekasin! Onnekseni suurin osa Lincraftin (kuulemma suuri paikallinen ketju) langoista oli akryyliä, tai miun mielestä liian kalliita. Sen verran järki kuitenkin pysy päässä. Samana aamuna näin toisenkin käsityöliikkeen, joka oli kyllä laadullisesti ensimmäistä huomattavasti parempi. Morris&sonsissa oli monenlaisia laatulankoja joita Suomestakin löytää, ja vähän hihitytti kun kaupassa myytiin hirmusen kalliilla norjalaista villaa. Ajattelin kyllä lämmöllä siinä vaiheessa Ogelin nordiaa ja sen tarjouksia.

Keskiviikkona kuulin myös palvelupisteellä, että perjantaina paikan päällä olisi hattukilpailu. No, minäpä aloin etsiä sopivaa hattua ja Seijalle asiasta mainittuani hää kaiveli hetken kaappeja ja kaikkea jännää sieltä löytyi!

Blondi ei, tukkamalli joo

Seijan varastoista löytyi pari peruukkia ja niillä hauskuutettiin hetki itseämme. Ja tuo hattu miulla sitten oli oikeanakin hattupäivänä mukana palvelupisteellä. Sillä on kuulemma joku ihan oikea nimikin, jota nyt en muista. Mutta heti kaikki sen tunnisti Australialaiseks, etten suomesta ollut tuota mukanani tuonu.

Torstai oli miun toinen vapaapäivä tällä viikolla ja se käytettiin hyödyllisesti naisihmisten kesken, tietenkin shoppaillen! Ajatus lähti ihan oikeasta tarpeesta. Seija tarvitsi patjan/sängyn vuokra-asuntoon, mie hatun hattukekkereihin (tuo oli varalla jos parempaa ei löydy) ja muutenkin ajateltiin vähän vaatteita tutkailla. Niinpä lähdettiin ajelulle ja päädyttiin pelastusarmeijan kirpputorille. Niitä on täällä joka paikassa ja tavaran kierrätys on tässä maassa ihan eri tavalla arvossaan kun Suomessa. Tienposkesta löytyneitä esineitä voi raahata kotiin mielin määrin, eikä kukaan pidä sitä omituisena. Samoin kirpputorit ja muu vanhan tavaran myynti ja kierrätys on täällä arvossaan. Ebay käy kuumana ja tavara vaihtaa omistajaa.

Mutta siihen kirpputoriin palaten. Se oli jännän näköinen paikka ja täynnä vaikka mitä mielenkiintoista! Ja tehtiin myös ihan mielettömän hyviä löytöjä! Seija löysi tarvitsemansa queen size patjan, hintaa $169. Täysin uusi, lahjoituksena tullut patja! Myös mie tein löytöjä. Ensin tarttui matkaan lippapipo (odottelen että täälläkin ne säät kylmenee. Jos ei, niin se on syksyllä suomessa hyvä!) hintaa $4 (3,17€). Sitten hetken rekkien välissä pyörittyäni iskin silmäni 50-luvun tyyliseen mekkoon. Hetken pohdiskelin ja mietin, ja totesin että pakko se on sovittaa tai jää kaihertamaan. No, kun sinne sovituskoppiin pääsin ja vedin mekon päälle, ei kahta sanaa etteikö se kotiutuisi Suomeen. Hintaa $7 (5,55€). Viimeisenä löysin nykymuodin mukaisen neuletakin, jossa oli vähän liehuvaa helmaa jne. Ihanan tumman turkoosin värinen vielä! Sekin tarttui matkaan hintaan $6 (4,76€). Täällä alkaa ilmat kylmetä, joten neuleet tulee tarpeeseen. En oikeesti Suomesta lähtiessäni tajunnut, että täällä ihan oikeesti tulee vielä kylmempi. Kyllä sillekin käyttöä tulee! Ja en mie shoppaillu yksinäni, Seijakin löysi tarvitsemansa housut. :)

Miun täydellinen uusi cocktailmekko, $7.

Illalla kävin young Finns tapaamisessa vielä Cityssä. Oli hauska nähdä muitakin nuorempia Suomalaisia ja tutustua vähän uusiin ihmisiin. Kahden ihmisen kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita ja suunniteltiin jo vähän, että mitäs Juhannuksena voitaisiin keksiä. Katsotaan mitä tässä keksitään.

Perjantaina olin taas palvelupisteellä ja siellä oli sitten tää hattupäivä. Kahdessa sarjassa kisattiin, naiset omassaan ja miehet omassaan. Ja melkomoisia hattuluomuksia sieltä löytyi, entisessä brittisiirtomaassa osataan hatuilla koreilla oikein kunnolla! Muutoin päivä menikin kahvitellessa siellä, ja jutustellessa kaikenlaista Suomiasiaa. Kaikenlaiset sääasiat ja urheilujutut käydään läpi ja mukavasti juttu luistaa.

Palvelupisteen arkea.

Perjantaina sitten nätin päivän kunniaks lauttailinkin sitten Manlyyn ku Seija oli siellä vielä siivoushommissa vuokra-asunnoissa. Tuli melkein täydellinen turistiolo, kun kuvailin lautan ikkunasta Harbour Bridgen ja Sydneyn oopperatalon. Edelleen oon sitä mieltä, että se oopperatalo on ruma. Mutta kyllähän se maamerkkinä toimii.

Harbour Bridge

Sydneyn oopperatalo

Tosta oopperatalosta tulee harvoin tässä kulmassa otettua kuvaa, koska tää on se, mikä näkyy sinne lahdelle päin. Mutta ei siitä mihinkään pääse, ruma mikä ruma.

Manlyyn päästyäni kiertelin kaupoilla kattelemassa kaikkea jännää, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut ostosten muodossa mitään (onneksi). Ruokakaupan kautta päädyttiin syömään Dee Whyn jollekin klubille (siis ei yökerho, vaan joku tyyliin beachclub tai golfkerho), jossa piti olla jäsen päästäkseen sisään. Mie sain jäsenen (Seija ja Terje) kautta quest jäsenyyden yhden päivän ajaks. Hassun näkönen laite skannas miun ajokortista tiedot, ja tulosti miulle jäsenkirjan kuittipaperille. Kummallisia asioita sitä näkeekin. Mutta ruoka oli hyvää ja maha täynnä oli hyvä palata kotiin.