Elämä alkaa asettua uomiinsa täällä. Sen huomaa siitä, että kun alkaa kirjottaa blogia niin huomaa ettei enää keksikään enää niin paljon jotain uutta ja jännää kerrottavaa. Tän kertaiset jutut keskittyy vahvasti eläimistöön, etenkin linnustoon. Joka nyt on sattunu sopivasti näyttäytymään kameran linssin kohdalla.

Keskiviikkona oli tavallinen päivä, kävin palvelupisteellä, pyörin kaupoissa ja tulin kotio. Ei mitään erikoista. Palvelupisteellä alan oppia kuulemma jo talon tavoille. :D Ja muutenkin, porukka alkaa tottua siihen et mie istun siellä myös. Ja itekin alan tottua. Tykkään kyllä.

Torstaina lauttailin taas töihin. Mie tykkään lauttareiteistä, se on myönnettävä. Ja tuo lauttamatka Palm Beachin ja Ettalongin välillä lyhensi tosiaan tota miun työmatkaa ihan suhteellisenkin paljon. Woy Woyssa (ihan maailman paras paikannimi!) kokoontui torstaina Henrikin kilta. Kiltalaiset otti miut taas lämpimästi vastaan ja ihan mukavaa oli taas istua turinoimassa kaikenlaisia. Pidin hartauden, joka ainakin omasta mielestäni oli ihan susihuono. Tosin, kukaan ei viitsinyt siitä sen kummemmin palautetta antaa. Ja taas kerran sain syödäkseni makaroonilaatikkoa! Äiti, sovitaanko et kun palaan kotiin ni ruokana ei ainakaan oo ekana makaroonilaatikkoa? :D Kotimatkalla (toi mäki edelleenkin tappaa miut joka kerta) kuvasin aikani kuluks postilaatikoita. Ne on täällä todella uniikkeja ja sopivia jokaiseen taloon ja sen asukkaisiin. Tässä miun mielestä kaikkein paras.

Puskapostilaatikko

Tollasessa talossa, missä on tollanen postilaatikko, vois kuvitella asuvan jonkunlaisen menninkäisen tms. Talo ei oo kovin kummonen, mutta toi postilaatikko on ehdottomasti miun tän kadun suosikki. Miulla myös kesti hetken ennen ku tajusin et miks noissa on tommonen hassu reikä. Tai joissakin on postilaatikko aidassa ja sen vieressä putki. Sit jossain vaiheessa tajusin et tietty, sehän on se sanomalehden paikka....

Perjantaina vietettiin palvelupisteelläkin juhannusta. Juteltiin ja vietettiin mukavaa, ja syötiin makkaraa. Ja täytyy sanoa et oli hyvää. Vielä ei oo joidenkin kesien grillimakkarakiintiö tullu täyteen, ja tuskin tässä maassa edes tulee. Mutta tää oli oikein maukasta makkaraa. Silliäkin oli, mut meitä oli kolme jotka eivät silliä syöneet. Ja siitäkös sitten kuultiinkin koko iltapäivän verran..

Perjantaina palvelupisteellä vierailun jälkeen suuntasin the Australian museumiin naapurikadulle. Totesin, että kerran kahdesti viikossa kävelen Australian museumin ohi, voin hyvin mennä sinne sisäänkin. Ja niinpä menin, juhannuksen kunniaksi. Ikäväkseni satuin sinne jonkun koulun ryhmien kanssa samaan aikaan ja vähän joka puolella oli koko ajan ruuhkaa kun oppilaat kiiruhti tekemässä omia tehtäviään. Kuvaamisen arvoisia kohteita (tai onnistuneita kuvia) siellä ei myöskään saanu. Mutta näinpähän norsun ja kirahvin ja muiden erilaisten otusten luurankoja ja täytettyjä Australian lintuja. Oli siellä kaikki öhkömönkiäisiä ja hämähäkkejä ja muitakin, mutta niitä ei hirveesti tehny mieli katella kun tuli heti kutiseva olo. Kävin myös vähän kattelemassa dinosaurusten ja sukupuuttoon kuolleiden (tai uhanalaisten) Australian eläinten luurankoja ja täytöksiä. Ja näin ensimmäisen kenguruni! Mutta se oli täytetty. Mut se eläin on oikeesti iso.. Minuaki korkeempi.

Samalla kävin sellasessa Deep Oceans näyttelyssä, joka oli suuri pettymys. Ei siellä näyttelyssä oikeen ollu mitään mistä oisin erityisen paljon innostunu. Joten kävelin läpi, kohautin olkapäitä ja totesin et seuraavan kerran Sydney Aquariumiin.

Lauantaina olin muurarin hanslankarina kantamassa kiviä ja sekottamassa sementtiä. Seijalla ja Jarmolla on pihan viimeistely käynnissä, ja aitaa piti muurata kasaan. Kolmen tunnin auringossa rehkimisen jälkeen sainkin sitten taas miulle jo tutuksi tulleen aurinkomigreenin ja sitä piti mennä potemaan päiväunille. Eipä lauantaina muuta jännää tapahtunukaan. Hanslankarointi oli ihan mielenkiintoista, ja taisin vihdoin onnistua tasoittamaan rusketusrajat naamasta, jotka jäi vapulta aurinkolaseista. Ja taidan saada kolme työtodistusta yhden sijaan täältä reissulta, koska toinen miulle noistakin hommista jo luvattiin. :D

Sunnuntaina, eli tänään olin aamulla kielisessä Jumalanpalveluksessa Narrabeenin kirkossa. Messu oli mielenkiintoinen ja vähän erilainen kun suomalainen luterilainen messu, mutta ihan selvästi samaa kirkkokuntaa oltiin, kaikki tuntui tutulta vaikka kaava ei ihan suomalaista noudattanutkaan. Nuorella pastorilla meinasi mennä jauhot suuhun, kun kirkonmenojen jälkeen Seija esitteli miut tulevana pappina. Mutta kirkkokahveilla vanhempien rouvien kanssa jutellessani sain kuulla, että "Well, it's not that long we see you up there." (ei siinä niin kauaa mene kun näemme sinut tuolla edessä). Että selkeästi täällä ne mielipiteet tuon naispappeuden suhteen jakautuu. :D

Suurin osa loppupäivästä menikin sitten suomikoulun piknikillä. Hauskaa oli ja jutusteltua tuli taas monenlaista, kahdella kielellä.

Ja vihdoin... kookaburra

Nyt sain myös vihdoin kunnon kuvan kookaburrasta. Nää pienet (tai oikeestaan aika isot) ystäväiseni herättää miut kyllä säännöllisin väliajoin ennen herätyskelloa. En vieläkään ihan ymmärrä tätä lintua, se kuulostaa edelleen joltain hähättävän apinan ja nauravan ihmisen välimuodolta. Ja ne on kuulemma myös röyhkeitä. Vievät vartioimattomat ruuat piknikillä olijoiden lautasilta.

Kunnon Hot Dog

Ja mitäpä se on juhannus ilman grillimakkaraa? Ei se olis ollu suomalaisten juhannuspiknik ilman sitä. :D Tosin, mie iskin makkarani sämpylän väliin ja pistin päälle Coleslawta. Ja hyvää oli. Manta (yks Australian suomalainen tyttö) katso hetken et "sopiiko Coleslaw tohon oikeesti?" Kun totesin et joo, ja yllytin kokeilemaan ni sain grilliruualle ja coleslawille taas yhden vannoutuneen kannattajan lisää. :D Kiitos Emmi, kun oot joskus miut opettanu tätä syömään!

Kotimatka meillä kierteli ja kaarteli taas kun hoidettiin pikkuasioita, jotka liittyi tohon pihaan. Käytiin palauttamassa koelaatta ja etsimässä oliivipuuta.

pikkutipuja $5 kappale.

Matkalla pysähdyttiin myös jossain puutarhan ja maatilan välimuodossa. Tai ainakin miusta se tuntui siltä. Siellä oli myynnissä tosiaan kanoja, kukkoja ja pieniä tipuja. Sekä kaneja ja marsuja. (Ensimmäinen kerta kun jouduin googlaamaan sanalle suomenkielisen vastineen, pelottavaa. En muistanu mikä on guinea pig suomeksi).

Ja minä kun luulin, että Alice Cooper on muusikko...

Sitä en saanut selville kuka marsuista oli tämä kyseinen Alice Cooper, mutta ilmeisesti jossain häkissä hää siellä asusteli. Mein siellä ollessa yks pariskunta tosiaan osti laatikollisen pikkutipuja ja kai niistä munia sitten aikanaan tulee. :) Täällä tuo kotieläinkäytäntö on vähän toisenlainen kun suomessa. Kanoja saa olla vaikka etupihalla, ja kuulemma jossakin on takapihalla jollakin ollut myös lehmä. Koirien ja dingojen sekarotuisia jälkeläisiä on lemmikkeinä ja muutenkin vähän on erilaista tää lemmikkieläinkulttuuri kun suomessa.