Kuten huomata saattaa, blogin päivitystahti on alkanut hidastua. Enää ei ole koko ajan uusia asioita, jotka jaksaisivat ihmetyttää. Ainakaan niin paljon, että niitä enää kotiintullessa jaksaisi muistaa kirjoittaa tai että sattuisi kamera olemaan kohdalla. Tästä kirjoituksesta tuleekin sitten melkoinen megateksti, koska on paljon kerrottavaa. Eilen illalla en yksinkertaisesti enää jaksanut alkaa kirjoittaa blogia, kun työtkin pukkasi päälle. Ja ilmeisesti jo eilen enteili pientä flunssanpoikasta minulle, kun nyt lihaksia särkee ja ilmeisesti on vähän kuumettakin. Pitää vielä tämän kirjoituksen jälkeen katsastaa tilanne, että kuinka huomenna ja viikonloppuna toimitaan jos mie rupean sairastamaan.


Toinen viikonloppu Sydneyssä meni rauhallisissa merkeissä, ei mitään ihmeellistä. Lenkkeilin ja hoidin työvelvollisuuksia Jumalanpalveluksessa, tällä kertaa Cityssä eli St. Paulin Luterilaisessa kirkossa. Se täytyy huomioida, että täällä selkeästi jokaisesta kirkkoontulijasta ollaan onnellisia. Ihmisiä niin sanotusti näissä piireissä on kovin vähän, ja jokainen uusi tulija tunnutaan ottavan avosylin vastaan.


Maanantaina. No. Sato vettä. Koko ajan. Eri verran. Välillä tihutti, välillä tuli kun saavista. Mutta sitä tuli. Koko ajan. Martti kerto, että joutu käydä tyhjentämässä pihassa olleen sademittarin (sellanen tikku missä on semmonen mittakuppi kiinni) ku se meinas tulla yli. :D Kertoo siis sateen määrästä. Ja myös osa kaduista tulvi niin, että kaistoja oli ummessa. Ja puistot ja golfkentät muuttu uima-altaiks.

Vietin päivän kauppakeskuksessa. Seijan ja Jarmon lapsenlapsista nuorimmainen täytti 7 keskiviikkona ja juhlia valmisteltiin ja tämä pienin piti saada pois jaloista, ettei kaikki yllätykset paljastu etukäteen.

Söin myös ensimmäisen kerran elämässäni Sushia. Tai ei se ihan oikeaa sushia ollut, mutta kypsennettyä teriakikanaa, kurkkua ja riisiä käärittynä merilevään. Oli muuten hyvää. Ja arvatkaa kenen toive oli syödä sushia? No perheen pienimmän. Naureskelinkin, että Suomessa jos lapset saavat päättää kauppakeskuksessa, että mitä syödään ni McDonald's on lähes ainoa vaihtoehto. Lapset veteli sushia hyvällä halulla, ja vielä aidompaa sushia kuin mie! Myös rullien hinta oli jotain aivan eri luokkaa kun suomessa. Noin viiden sentin sushipötkö maksoi $2,50 (1,98€). Suomessa tuo hinta otetaan jo, kun menet sushiravintolaan sisään ja sanot päivää. Valitettavasti sushirullista ei ole kuvia, en tajunnut että puhelimessakin olisi ollut kamera ja isoa kameraa en kauppakeskuspäiväksi viittinyt mukana raahata.


Tiistai meni kotosalla ja lenkkeillessä. Löysin hyvän lenkkireitin, jossa on vaan yksi iso mäki! Eikä se ole edes tuo mäki, jota tallaan joka aamu bussille (onneks alaspäin) vaan vähän matkan päässä Narrabeen Laken lähettyvillä. Joku kaunis päivä otan kunnon kameran lenkkireissulle mukaan ja kuvaan kaikki maisemat. Ne meinaan on upeat.


Keskiviikkona juhlittiin sitten sen kuopuksen syntymäpäivää. Perhe oli ollut päivällä Australian Reptile Parkissa ja sieltä kodin kautta koukkasivat samalle Dee Whyn klubille syömään, jossa jo aikasemminkin kävin. Nyt osasin jopa toimia siellä niinkuin kuuluu! :D

7371178528_0f1d7372cd.jpg

7-vuotiaan synttäripallot

Klubilla muistin Emmin pyynnön kuvata mielenkiintoisia ruoka-annoksia ja päätin ruveta tuumasta toimeen. En tiedä onko kaikki ruokalistallani olleet asiat niin erikoisia, mutta hyvältä kaikki on tähän mennessä maistunut ja lautasen oon joka kerran syönyt tyhjäksi.

7371195846_473c0fe7bc.jpg

prawn chips

Nää prawn chipsit on nimensämukaisesti ainakin osittain rapua. Pieni kalamainen sivumaku siinä oli, mutta parempia ne oli, kuin mitä oletin. Ja hauskasti vaaleanpunaisia. :P Samalla klubilla on myös todella hyvää italialaista vinaigrette pohjaista salaattikastiketta tarjolla. Oon monesti miettinyt, että saiskohan jostakin kaupasta saman tyylistä, koska se on äärimmäisen hyvää!

7371193592_f208cd6acb.jpg

Ensimmäinen hampurilainen Australiassa

Tää maa on burgereiden kulutuksessa aika hyvä. Lähes jokaisesta kadunkulman pikkuruokalasta saa burgereita. Tämä tosin oli miun ensimmäinen. Kunnon naudanlihapihvi, perinteiset salaatti, tomaatti, sipuli ja majoneesihässäkät. Ja punajuurta. Kyllä. Punajuurta. Hampurilaisessa. Punajuuri on tässä maassa yksi suosittuja kasviksia. Sitä tungetaan kuulemma hyvin yleisestikin burgereihin. Ihan hyvältä se siellä välissä maistui, vaikka alkuun oudoksuttikin. Sämpyläkin oli tuhti Ciabatta tyylinen sämpylä, eikä ihan täyttä ilmaa oleva höttö. Ja kyllä oli maha täynnä!


Torstaina startattiin klo 10 palvelupisteen väen kanssa kohti Tennysonia ja Alpakkafarmia. Tanglin Lodge farmi oli mielenkiintoinen kokemus. Ennen bussista ulosastumista, kuski totesi että "sanon teille jo etukäteen. Chery (tilan omistaja) tykkää puhua. Ja hän ei siedä sitä, että hänen päälleen puhutaan. Eli kun hän puhuu, kuunnelkaa." Täti olikin kova paahtamaan ja huomasi myös, että hää rakasti eläimiään.

7185961119_56155c236d.jpg

Tilan kissa Tigger

Ensimmäinen eläin, joka meitä tervehti oli kuitenkin tilan kissa, Tigger. Osittain varmasti siitä syystä, että leidit alpakat olivat aidan takana... Se metsästää kaikki käärmeet ja hämähäkit, jotka ovat vaarallisia alpakoille. Kuulemma juuri joku aika sitten eräs kallisarvoinen urosyksilö oli menehtynyt käärmeenpuremiin. Tigger on siis oikeissa töissä!

Ja tietenkin, taas syötiin. Tällä kertaa syöminen on mainitsemisen arvoista siksi, että se oli minun ensimmäinen BBQ ateriani. Täällä grillaaminen ei ole vaan käsite, vaan elämäntapa.

7185959013_ca2909fb0a.jpg

Virallinen BBQ-lautanen

Hyvin on äitin oppi mennyt perille, että kaikkea kuuluu maistaa. Sämpylä, tuoretta ananasta, peruna-kurpitsa (siis pumpkin, sellainen oranssi kurpitsa) gratiinia, makkara, pihvi ja tuoretta salaattia. Valkoinen on jotain todella makeaa kookos-vaahtokarkki jne hässäkkää. Luoja tietää miten se kuuluu grilliruuan kaveriksi. Hyvää se kuitenkin oli. Mutta aikas makea.

7371187074_c8e4587ce1.jpg

Jälkiruokaa, mmm....

Jälkiruokana oli passionhedelmätorttukakku/jokumikälie. Niin hyvää, että unohdin omasta kakkusestani ottaa kuvan ja piti kuvata kaverin kesken jäänyt kakkunen. :D Mutta oli myös niin makeaa, ettei toista tehnyt enää mieli.

Ruuan jälkeen alkoi alpakkaesittely. Chery kertoi varmaan kaiken olennaisen alpakoista, ja lähempääkin tuttavuutta saatiin tehdä erääseen yksilöön.

7371184884_48caecbfdb.jpg

pöytäseurueen lemmikki

Jokaisella Alpakalla oli erikseen rekisteröintitunnusten lisäksi ihan nimi. Jossain vaiheessa Chery kysyi, onko jo joku keksinyt mistä nimet tulevat. (oli siis puheidensa seassa maininnut muutamia nimiä). Joku nohevana tajusi, että kaikki nimet ovat kaljamerkkejä. :D Ihan oikeasti. Jokainen alpakka oli nimetty jonkun oluen mukaan. Kuulemma kriteerinä oli, että heillä pitää olla kyseisen oluen pullo olemassa. Luvattiin toimittaa suomesta paikalle joku pullo. Kohta varmaan tilalta löytyy joku Karjala tai Koff. Tai hienommin Sininen tai Marsalkka.

7371180914_edddf80516.jpg

Nimeämisperusteiden todisteet.

Näiden pullojen joukosta löytyi ainakin Lowenbrau (korjatkaa joku kirjoitusasua jos se on pielessä) ja Tuborg. Sen enempää tuttuja merkkejä en jaksanut etsiskellä. Kuulemma rivistössä on myös pullo nimeltä "miss Saigon", suoraan Vietnamista. Miun sydämeni vei kuitenkin olut (oikeasti alpakka) nimeltään "Jack of Spades."

7185952583_d27fb5e155.jpg

Jack of Spades ja Stow Away.

Jack Of Spades oli viikon ja 5 päivää vanha kuvanottohetkellä. Tummanharmaista vanhemmista JA isovanhemmista olisi tietenkin kaikkien ulkoisten risteytysoppien mukaan pitänyt tulla tummanharmaa alpakka? No, suvussa oli jossain resessiivisenä geeninä musta. Ja se tunki tähän pieneen yksilöön. Tässä on siis suvun musta lammas. Tai siis, alpakka. Toinen pieni yksilö oli parikuinen, nimeltään Stow Away. Sydäntenmurskaaja hänkin.

Äiti saa myös ylpeyden aihetta. Kävin alpakkatilalla, ja en ostanut KERÄÄKÄÄN alpakkalankaa. Hinnat olivat melko korkeat, kuten yksityisyrittäjällä kuuluu, mutta en mie jotenkin muutenkaan innostunut. Olin tulossa kipeäksi, se varmaan selittää. Kuitenkin, tein Martin kanssa diilin, et hää osti langat ja mie neulon sukat. Joten sain mie sentään jotain tuntumaan aitoon alpakanvillaan. :)