Edellisen kirjoituksen jälkeen perjantai menikin sairastellessa. Lihaksia pakotti ja särki koko päivän ja pientä lämpöäkin taisi kaikenaikaa olla. Siinä meni kaunis aurinkoinen talvipäivä kotosalla omaan napaan tuijotellen. Mutta ei sieltä mitään jännää löytynyt. Pieniä päiväunia ja lukemista, niistä on sairaslomapäivät täällä tehty.

Lauantaina lähdin jo liikkeelle, en jaksanut enää pysytellä neljän seinän sisällä ja harmikseni perjantaille suunniteltu käsityömessureissu meni plörinäksi joten suuntasin lauantaina Darling Harbouriin. Messut olivatkin mielenkiintoinen kokemus. Tyylillisesti kovin samanlaiset kuin Suomessa, ei siinä suhteessa mitään erikoista. Mutta täällä ihmiset ovat jotenkin kummallisesti haksahtaneet ihan todellisesti tilkkutöihin. Tilkkukojuja oli silmänkantamattomiin, ja suomalainen tilkkuilija olisi ollut onnensa kukkuloilla. Onneksi en itse omista ompelukonetta, niin jäi tilkkukankaat ostamatta. Täällä myös oli paljon tarjolla valmiita pakkauksia, jossa oli ohjeet ja kankaat valmiiksi johonkin tiettyyn työhön.

En mie kuitenkaan messukeskuksesta tyhjin käsin lähtenyt. Ihanaa Uusi-Seelantilaista villaa löytyi yhdeltä kojulta, ja sitä yhden vyyhdin miekin ostin mukaani. Mukava pariskunta ja setä uteliaana kyseli, että mitä aion vyyhdistä neuloa. Jouduin toteamaan, että "I don't know yet.." mutta nyt sille alkaa olla jo suunnitelma ;) Myös pieniä muunlaisia matkamuistoja tarttui pari kappaletta mukaan.

pienet koruostokset messuilta

Tuo pöllö on oikeesti kello. Se on mahtava! Kelloruutu on sopivan kokoinen ja kello mallia vedettävä, ettei patteristakaan tarvitse huolehtia. Nyt miekin olen muodinmukainen kun omistan yhden pöllökorun. :D Tuo hopeinen kukka oli samasta kojusta tehty löytö. Sille sopiva nauha odottaa jo suomessa. Löysin myö messuilta ensimmäisen tuliaiseni, mutta sitäpä en näytäkään, tai kerro kenelle se on!

Sunnuntaina työpäivä suuntautuikin pohjoiseen eli jo otsikossa mainittuun Gosfordiin. Aurinkoinen päivä, ensin vähän matkaa bussilla ja loppumatka lautalla, kyllä kelpaa miulle. Lauttamatka (n. 25min.) lyhensi myös miun matkaa todella paljon. Maanteitä pitkin matka olisi kestänyt vähintään kaksinkertaisesti. Gosfordissa vietettiin Jumalanpalvelus ja päälle juotiin täkäläiseen tapaan kirkkokahvit. Taas uusia suomalaisia, ja mielenkiintoisia tuttavuuksia.

Kotimatkalla huomasin monta kasvia, joita äitillä kasvaa kukkaruukuissa, ja täällä ne tunkee suoraan maasta.

Mitäs jos muutettaiski tuonne?

Kasveja joita tunnistin matkalla oli ainakin rönsylilja, peikonlehti ja muratti. Ja noi on ISOJA. Häviää jopa äitin viljelmät näille paikallisille versioille. :D Mutta jostainhan huonekasvienkin on tultava, joten pakko niiden on jossain kasvaa villinä. Samoin joulutähtiä pensaina oon nähny paljon. Ja ne lähinnä huvittaa, ovat vähän eri sarjaa kun mitä Ansarilta saa. Muutoin kasvillisuus on mielenkiintoinen, niinkun eläimistökin.

Maanantaina lähdettiin aurinkoisen päivän kunniaksi kävelemään Long Reefille. Kumpikaan ei Seijan kanssa sattunut kattomaan, mutta valittiin vahingossa hyvä päivä kävelyreissulle. Laskuvesi oli matalalla ja saatiin kävellä oikeeta riuttaa pitkin.

Herra (tai rouva) Australian pelikaani

Rannalla ensimmäisenä vastaanottamassa meitä olikin tämä komistus. Herra keekoili siellä, eikä ollut moksiskaan parista kolmesta eri kamerasta. Miekin viiden askeleen päästä kuvasin häntä, vilkaisi vaan ja pörhisti pystytukkaansa. Ja kyllä, se on elävä, vaikkei ihan siltä näytäkään. Ja yllättävän iso. Pelikaanin pää huiteli jossain miun navan korkeudella.

Merisiili, alapuoleltaan.

Seuraavaksi vähän eteenpäin löydettiin kivenkolosta merisiili. Se oli vielä elossa, toisin kuin monet lajitoverit jotka linnut oli pistelleet suihinsa. Ruma otus oli kun mikä, mutta ihan hauskan näköinen kuvattava piikkikasa. Tuo punainen osa on siis muun muassa otuksen suu ja ilmeisesti myös kaikki muu tarpeellinen tapahtuu tuon aukon kautta. Kaikki muu on pelkkää piikkikuorta. Älkää kysykö, miten tuo otus liikkuu.... Tuommosen päälle kun tallaa niin saattanee hiukkasen vihlasta.

Kotiloita, kotiloita, kotiloita...

Noita kotiloita siellä rannalla riitti. Osassa oli asukas vielä paikalla, osassa torvi oli täynnä hiekkaa. Long Reef on kuitenkin suojeltu alue, ja edes tyhjiä kuoria ei saa kerätä sieltä. Ja arvatkaa kuinka paljon se korpes minua, joka aina pyrin ettimään nättejä kuoria! Monta näin ja yhtään en saanu ottaa mukaan! Tää oli miusta yks hienoimpia, ja siks sille omistinkin ihan oman lähikuvan. Tässäkään kuoressa ei ollu asukkia, mut enpä sitä voinu mukaani ottaa....

Tänään on kierrelty kaupoissa ja löysin converset! Tai kahdet... Mutta kumpiakaan ei saa Suomesta, ja yhteensä tein suomen hintoihin nähden 100€ säästön. Ja olen niistä kovin ylpeä ja niihin kovin tyytyväinen. Eikö se riitä syyks ostaa? Onni on olla pienijalkanen nainen. Sain valita seinällisestä samankokoisia kenkiä, et mitkä tahdon. Toiset on vihreät (yllättikö ketään?) ja toiset viininpunaiset. Tykkään kovasti.